Yleisenä huomiona Pro-tukipiste ry pitää termiä ”naiskauppa” ongelmallisena, sillä kuva ihmiskaupasta on muuttunut ja monipuolistunut sitä mukaa kun tunnistamis- ja rikostutkinnalliset mekanismit ovat kehittyneet. Termiä naiskauppa ei avata raportissa. Oletettavasti kyse on naisiin kohdistuvasta ihmiskaupparikollisuudesta.
Asia: YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus; Suomen seitsemäs määräaikaisraportti
Pro-tukipiste ry kiinnittää lausunnossaan huomiota erityisesti raportin lukuun ”Naiskauppa ja prostituutio”.
Yleisenä huomiona Pro-tukipiste ry pitää termiä ”naiskauppa” ongelmallisena, sillä kuva ihmiskaupasta on muuttunut ja monipuolistunut sitä mukaa kun tunnistamis- ja rikostutkinnalliset mekanismit ovat kehittyneet. Termiä naiskauppa ei avata raportissa. Oletettavasti kyse on naisiin kohdistuvasta ihmiskaupparikollisuudesta.
Otsikko ”Naiskauppa ja prostituutio” liittää naiset ihmiskaupan uhreina lähinnä seksuaaliseen hyväksikäyttöön tähtäävään ihmiskauppaan prostituutiokontekstissa ja sivuuttaa näin muilla aloilla naisiin kohdistuvan riiston ihmiskaupparikollisuudessa.
Ihmiskauppailmiön sisällä tapahtuva hyväksikäyttö on sukupuolittunutta, mutta siihen raportin lyhyessä tekstissä ei viitata. Pro-tukipiste ry:n mielestä olennaista olisi kiinnittää huomiota siihen, että ihmiskaupassa naisten hyväksikäyttö tapahtuu yleensä informaalisilla sektoreilla kuten prostituutio ja kotityö (au pair, kotiapulaiset) tai matalapalkka-aloilla kuten siivous- ja ravintola-ala. Työoikeuden ja työlainsäädännön takaamien perusoikeuksien ulkopuolelle jäävät informaaliset sektorit ovat ihmiskauppalainsäädännön sisällä huonommassa asemassa esimerkiksi saamatta jääneiden ansioiden, oleskeluoikeuden ja työnteko-oikeuden suhteen.
Suomessa on otettu käyttöön termi ”ihmiskaupan kaltaiset rikokset”. Näihin kuuluvat kiskonnan tapainen työsyrjintä, laittoman maahantulon järjestäminen ja törkeä paritus. Lähirikosten nimeämisen alkuperäisenä tarkoituksena oli helpottaa uhrien asemaa jo tunnistamisvaiheessa, sillä lähirikosten tunnusmerkistöjen samankaltaisuuden pelättiin vaikeuttavan ihmiskaupan uhrien tunnistamista. Suomalaista oikeuskäytäntöä on kritisoitu varsinkin prostituutiotarkoituksiin tapahtuvan ihmiskaupan osalta siitä, että ihmiskaupan sijasta on syytetty törkeästä parituksesta. Vaikka rangaistukset eivät näiden kahden välillä juurikaan eroa niin uhrin asema on oleellisesti toinen: ihmiskaupassa hyväksikäytetty henkilö on asianomistaja kun taas parituksessa hänellä on todistajan asema. Asianomistajalla on oikeus avustajaan esitutkinnasta lähtien ja korvauksiin kärsimistään vahingoista.
17. Komitea kiinnittää huomiota ihmiskaupan vastaisten suunnitelmien suureen lukumäärään ja niihin liittyvien prosessien irrallisuuteen toisistaan. Pro-tukipiste on samaa mieltä tämän huolen osalta, sillä käytännössä suomalaisessa ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa on käynnissä samanaikaisesti useita merkittäviä prosesseja ilman, että nämä prosessit olisivat järkevällä tavalla linkitetty toisiinsa. Nykyisellään eri suunnitelmaprosessit eivät muodosta yhtenäistä ja samansuuntaista linjaa ihmiskaupan vastaisen työn organisoinnille. Ihmiskaupan vastaisesta työstä puuttuu riittävä poliittinen ohjaus ja eri hallintokuntien välinen koordinaatio ja vastuunotto.
18. Komitea kiinnittää huomiota prostituutioon ja ihmiskauppaan liittyvän tilastotiedon puutteisiin. Vastoin komitean käsitystä katsomme, että Suomessa ollaan varsin hyvällä tasolla prostituution määrän ja rakenteen arvioinnissa. Täydellisiä tilastotietoja on ilmiöstä vaikea saada, koska ei ole olemassa kansainvälistä yhteisesti sovittua määritelmää prostituutiosta ja prostituoiduista. Määrälliset arviot ja niiden vertailtavuus eri maiden kesken on aina väistämättä summittaista. Yhdistelemällä tukipalvelu- ja valvontaviranomaisten sekä kolmannen sektorin tuottamia arvioita prostituutiokentän laajuudesta ja rakenteesta olemme vuosien mittaan saavuttaneet kuitenkin kansainvälisestikin vertaillen tyydyttävän tietotason maamme prostituutiotilanteesta. Yhteistyöllä saavutetun seurantatiedon perusteella pystymme arvioimaan prostituutiokentässä tapahtuvia muutoksia. Raportissa viitataan meneillään olevaan tutkimukseen naisten prostituution hyväksikäytöstä. Emme osaa ottaa kantaa tähän, koska tiedossamme ei ole, mihin meneillään olevaan tutkimukseen raportissa viitataan.
Thai-hierontapaikkojen tilannetta on selvitetty Suomessa. Sisäasiainministeriön poliisilla teettämän selvityksen mukaan vuonna 2006 Suomessa oli 131 thai-hierontapaikkaa. Jokaisessa hierontapaikassa työskentelee yleensä 1-3 naista ja osa naisista työskentelee usealla paikkakunnalla kiertäen kaupungista toiseen. Tämä perusteella voidaan arvioida, että vuositasolla Suomessa thai-hierontapaikoissa työskentelee noin 200-300 thaimaalaista naista.
Thai-hierontapaikoissa tapahtuvan prostituution tunnistamisessa ja tukitoimien suuntaamisessa hierontapaikoissa työskentelevien ihmisten tukemiseen on raportointiaikana tapahtunut merkittävä positiivinen muutos. EU:n kotouttamisrahaston avustuksen turvin Pro-tukipisteellä aloitettiin tähän liittyvä erityishanke Saphaan (=silta) vuonna 2009 ja hanke jatkuu nykyisin Helsingin kaupungin rahoituksella edelleen. Hankkeen kautta on saatu kontakti lähes kaikkiin Helsingissä toimiviin hierontapaikkoihin ja hanke on savuttanut kohdeyhteisön luottamuksen jopa siinä määrin, että hankkeen työntekijöihin otetaan yhteyttä ja haetaan tukea myös muualta Suomesta. Hankkeen aikana on tavattu noin 200 eri henkilöä eli kohderyhmä on tukitoimien piirissä varsin kattavasti. Tukitoimilla tarkoitetaan räätälöityjä, kotoutumista edistäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita sekä oikeudellista neuvontaa. Tältä osin voidaan todeta, että Suomessa on puututtu hierontapaikkojen ja niissä työskentelevien naisten tilanteeseen eurooppalaisittain vertaillen erittäin tehokkaasti ja menestyksellisesti. Tukitoimien jatkuvuus on kuitenkin vuosittain vaakalaudalla ja tukitoimien rahoituksen epävarmuus on edelleenkin ratkaisematta.
Myöskään prostituutiossa mukana oleville naisille tarjottavien palveluiden suhteen Suomen tilanne ei ole niin huono kuin raportin teksti antaa ymmärtää. Pro-tukipiste tavoittaa vuositasolla noin pari tuhatta eri ihmistä, joka on vajaa puolet kohderyhmään kuuluvien ihmisten arvioidusta kokonaispopulaatiosta (noin 4000-5000). Kattavuus on siis hyvä siitäkin huolimatta, että varsinaista palvelutoimintaa on vain kahdella paikkakunnalla. Tukitoimintaa toteutetaan verkostoyhteistyönä sosiaali-, terveys- ja työvoimaviranomaisten sekä laajan järjestöverkoston kanssa. Valtio on Raha-automaattiyhdistyksen avustustoiminnan ja Sosiaali- ja terveysministeriön valtionavustusten kautta rahoittanut tukipalveluiden tuottamista vuodesta 1996 lähtien. Pro-tukipiste oli pitkään ainoa prostituution parissa työtä tekevä järjestö. Nykyisin Suomessa toimii myös Exit – pois prostituutiosta ry, jonka kanssa Pro-tukipiste on tehnyt yhteistyötä varsinkin tietojen vaihdossa nuorten prostituutioon rekrytoitumisen ennaltaehkäisyn suhteen sekä internetissä tehtävän etsivän työn työmenetelmien käyttöönotossa.
Valtaosa Pro-tukipisteen asiakaskunnasta on ulkomaalaistaustaisia naisia, jotka joko asuvat pysyvästi Suomessa tai liikkuvat turistiviisumin turvin maasta toiseen. Tukipalvelujen sisältö riippuu asiakkaan statuksesta eli tuen muodot riippuvat siitä, mihin palveluihin yksilö on oikeutettu Suomen lainsäädännön mukaan. Pro-tukipiste ei kutsu prostituution lopettamista harkitseville ja haluaville asiakkaille tarjoamiaan tukipalveluita Pohjoismaissa yleistyneellä exit-palveluiden termillä huolimatta siitä, että palveluilla pyritään aina tukemaan asiakasta niissä muutoksissa, jotka hän kertoo avunhakemisensa syiksi ja tavoitteiksi. Tukitoimien tavoitteena on aina asiakkaan toimintakyvyn ja valinnanmahdollisuuksien lisääminen sekä pyrkimys ennaltaehkäistä hyväksikäytön ja syrjäytymisen riskejä. Prostituutiolle vaihtoehtoisten toimeentulon mahdollisuuksien miettiminen ja niistä tiedottaminen sekä muihin palveluihin ohjaaminen ovat osa tukitoimien perusarkea.
Maantieteellinen kattavuus on riittämätön. Pro-tukipisteen tarjoamat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut sekä oikeudellinen neuvonta ovat saatavilla Helsingissä ja Tampereella. Osa palveluista pystytään toki tuottamaan internetin kautta valtakunnallisesti, mutta henkilökohtaisempaa työotetta vaativat palvelut keskittyvät paikkakunnille, joissa on Pro-tukipisteen palveluyksiköt.
Prostituutiolle on ominaista lisääntynyt liikkuvuus sekä rajojen yli että maan sisällä. Tukitoimien sisältöä mietittäessä olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että yhä suurempi osa tukitoimien piiriin hakeutuvista ihmisistä ei ole oikeutettu työskentelemään Suomen virallisilla työmarkkinoilla ja he eivät ole oikeutettuja kunnallisiin tukipalveluihin. Oleskelustatus on yhä merkittävämpi tekijä tukipalveluiden tarjoamismahdollisuuksien perustana.
Ihmiskauppa
Pro-tukipiste ry:n asiakastyössä kohtaamat ihmiskaupan uhreiksi joutuneet ihmiset ovat olleet naisia tai naissukupuoleen identifioituvia ihmisiä, joita on hyväksikäytetty prostituutiossa tai muun kaltaisessa seksityössä. Ihmiskaupan vastainen toiminta on Pro-tukipiste ry:n näkökulmasta Suomessa painottunut käytännössä ulkomaalaisvalvontaan ja rikollisuuden torjuntaan – siitä huolimatta, että toimintasuunnitelmissa painotetaan ihmiskaupan vastaisten toimien ihmisoikeudellista ulottuvuutta.
Niin sanotut paperittomat tai kolmansista maista lähtöisin olevat seksuaalisen hyväksikäyttöön liittyvän ihmiskaupan uhrit ovat erityisen haavoittuvaisessa asemassa. Haavoittuvuutta tuottaa muun muassa maassa oleskelun epävarmuus ja turvapaikka- ja oleskelulupaprosessien hitaus ja ihmiskaupan uhrin oleskeluluvan sitominen uhrin velvollisuuteen tehdä yhteistyöstä tutkivien viranomaisten kanssa. Prosessien hitaus estää uhria toipumista traumatisoivista kokemuksista ja hidastaa integroitumista virallisille työmarkkinoille ja paluuta ns. normaaliarkeen.
Vaikka ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään pääseminen ei edellytä laillista oleskeluperustetta, tulee tunnistetun ja auttamisjärjestelmään otetun uhrin oleskelu laillistaa mahdollisimman pian. Jos henkilöllä ei ole oleskeluun oikeuttavaa lupaa, hakemusprosessi on käynnistettävä välittömästi. Ihmiskaupan uhreille tarkoitettuun oleskelulupaan liittyvät ongelmat koskettavat erityisesti prostituutiokontekstissa ihmiskaupan uhreiksi joutuneita, sillä työvoiman hyväksikäyttöön liittyvissä ihmiskauppatapauksissa henkilöillä on yleensä ollut voimassa oleva työ- ja oleskelulupa.
Suomessa harkinta-ajasta ja oleskeluluvista ihmiskaupan uhreille on erittäin vähän ennakkokokemuksia, joten nämä oleskeluperusteet ovat erittäin ennakoimattomia, mikä tuottaa jatkuvaa epävarmuutta rikoksen uhriksi joutuneelle ihmiselle. Yhteistyövelvoite viranomaisten kanssa puolestaan nostaa kynnystä avun hakemiselle. Oikeusprosesseista ihmiskauppanimikkeellä on vain vähän kokemuksia ja prosessit voivat kestää useita vuosia.
Raportissa sivuutetaan täysin seksityöntekijöiden asema, vaikka seksityöntekijät ovat valtaosaltaan naisia. Seksityöntekijöiden asema on yhteiskunnallisesti marginaalinen ja haavoittuva. Prostituutio on yhä asia, josta halutaan vaieta, koska prostituoidun sosiaalinen kategoria on suomalaisessa yhteiskunnassa niin stigmatisoitunut. Prostituoituna toimivien ihmisten oikeuksien loukkauksiin ei ole puututtu oikeudellisesti niin, että prostituoituna toimivan ihmisen asema tulisi turvatuksi ja että hänellä olisi realistinen mahdollisuus kompensaatioon. 3.6.2011 5
Esimerkiksi oikeuslaitoksessa on käsitelty parituksena tai törkeänä parituksena rikoksia, jotka olisivat voineet täyttää myös ihmiskaupan määritelmän. Keskeiseksi kriteeriksi on muodostunut se, tietääkö henkilö tulevansa seksityöhön sen sijaan että huomio kiinnitettäisiin niihin olosuhteisiin joissa hän joutuu työskentelemään. Kiistely vapaaehtoisen ja pakkoprostituution käsitteistä hämärtää oikeuksien loukkausten tunnistamista entisestään. Ihmiskaupparikoksen kohteeksi prostituutiokontekstissa joutuneita ihmisiä voidaan käännyttää ulkomaalaislain perusteella maasta ilman, että uhrilla olisi todellista mahdollisuutta saada apua. Selkeästi ihmiskaupan uhrin tunnusmerkistöjä täyttäviä henkilöitä ei tunnisteta uhreiksi ja/tai heitä ei tueta auttamisjärjestelmän tai muiden tukitoimien piiriin.
Helsingissä 3.6.2011
Jaana Kauppinen
toiminnanjohtaja
Pro-tukipiste ry
Essi Thesslund
kehittämiskoordinaattori
Pro-tukipiste ry