Pro-tukipiste ry:n kanta seksin oston yleiskriminalisointiin
Miksi Pro-tukipiste ry vastustaa seksuaalipalveluiden ostonkriminalisointia?
1. Pro-tukipiste ry vastustaa kaikkia sellaisia yhteiskunnallisia toimia ja lakeja, jotka uhkaavat seksityössä toimivien ihmisten yhdenvertaista kohtelua, turvallisuutta, terveyttä ja hyvinvointia.
Seksuaalipalveluiden ostamisen kriminalisointi ei lopettaisi prostituutiota, mutta vaikuttaisi prostituution ilmenemiseen ja toimintaympäristöön. Prostituutio tulisi todennäköisesti vähenemään julkisilla paikoilla ja siirtymään lisääntyvästi yksityisiin tiloihin. Tämä vaikeuttaisi tukitoimia sekä seksityöntekijöihin kohdistuvan vakavan rikollisuuden ilmituloa.
Seksuaalipalveluiden ostamisen yleiskriminalisointi kohdistuisi myös seksipalveluita myyviin ihmisiin. Ruotsista ja Norjasta saamiemme tietojen mukaan seksin oston kriminalisointi on merkinnyt seksityöntekijöihin kohdistuvien kielteisten asenteiden yleistymistä. Vahva negatiivinen stigma on merkittävin seksityöntekijöiden haavoittuvuutta lisäävä tekijä, joka pitää seksityöntekijät yhteiskunnan marginaalissa ja altistaa heidät monenlaiselle hyväksikäytölle.
Seksinostajien kontrolli on esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa merkinnyt myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien seksityöntekijöiden kontrollia. Lisääntynyt kontrolli on kohdistunut ensisijaisesti julkisilla paikoilla toimiviin prostituoituihin sekä näkyvimpiin seksiä myyviin ulkomaalaisryhmiin.
Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yhteydessä toimivien UNDP:n, UNAIDS:in, UNFPA:n sekä Global Commission on Hiv and the Law:n tuoreiden suositusten mukaan seksityöntekijöiden asemaa heikentäviä kriminalisointeja purkamalla voidaan merkittävästi edistää seksityöntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä.
2. Seksuaalipalveluiden ostamisen kriminalisointia on perusteltu sillä, että yleiskriminalisointi viestittää yhteiskunnan tasa-arvopyrkimyksiä ja paheksuntaa prostituutiota kohtaan. Kriminalisoinnin kannattajien mukaan lain vaikutus asenteiden ja käytöksen muokkaajana voidaan todentaa muutaman vuosikymmenen kuluttua. Pro-tukipiste ry pitää eettisesti kestämättömänä rikoslain käyttämistä tällaisten viestien lähettämiseen, mikäli haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten oikeudet ja turvallisuus samalla vaarantuvat.
Lainsäädäntöä kehitettäessä on arvioitava lain kokonaisvaikutukset erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Seksityössä toimivien aseman heikentyminen ja turvattomuuden lisääntyminen on jo havaittavissa sekä Ruotsissa että Norjassa.
Lainsäädännön tulee tukea yksilöiden autonomiaa ja ihmisten välistä yhdenvertaisuutta. Pyrkimys vaikuttaa rikoslailla käyttäytymiseen, jonka paheksuttavuudesta ei ole laajaa yksimielisyyttä ja jonka vahingollisuutta ei voida todentaa, ei vastaa nykykäsitystä eettisesti kestävästä lainsäädännöstä. Rikosoikeudellisen sanktioinnin vahingollisuudesta moraalikysymyksissä on viime vuosina tuotettu yhä enemmän todennettua tietoa esimerkiksi päihteiden käytön, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja seksityön konteksteissa.
3. Seksin oston yleiskieltoa on perusteltu sillä, että se vähentäisi ihmiskauppaa. Yleiskiellon vaikutuksesta ihmiskaupan vähentymiseen ei ole olemassa riittävää ja luotettavaa näyttöä. Tähän on päätynyt muun muassa norjalainen riippumaton tutkimusinstituutti Fafo (Skillbrei ja Brunovskis 2012).
Mitä Pro-tukipiste ry ehdottaa kriminalisoinnin sijaan?
1. Ihmiskauppaa ja prostituutioon liittyvää vakavaa rikollisuutta ehkäistään parhaiten kohentamalla haavoittuvassa asemassa elävien ihmisten asemaa. Ihmiskauppaan tulee puuttua paitsi syyllisten vastuuseen saattamisella, myös tehostamalla ihmiskaupparikoksen uhrien tunnistamista, suojelua ja tukea. Matalan kynnyksen sosiaali- ja terveyspalveluilla tavoitetaan ihmisiä, joilla on yhteiskunnasta irrallisen asemansa vuoksi kohonnut riski joutua oikeuksien loukkausten kohteeksi. Matalan kynnyksen palveluiden maantieteellistä kattavuutta tulee laajentaa ja palveluiden tuottajien valmiutta tunnistaa ihmiskauppaa vahvistaa.
Seksuaalipalveluiden ostaja saattaa olla prostituutiossa toimivalle ainoa linkki valtayhteiskuntaan. Kriminalisoinnin sijaan seksuaalipalveluiden ostajia tulisi kehottaa vastuullisuuteen, jotta seksityöntekijöihin kohdistuva vakavan rikollisuus tulisi ilmi. Ostajia tulisi rohkaista ohjaamaan pulassa oleva seksityöntekijä tukipalveluihin sekä ilmoittamaan poliisille ihmiskauppaan tai muihin oikeuksien loukkauksiin liittyvistä havainnoista.
2. Ihmiskaupan vastaisen politiikan tulee perustua oikeuksien ja yhdenvertaisuuden puolustamiselle. Ihmiskaupan vastaista toimintaa tulee arvioida monisektorisena kokonaisuutena. Tästä kokonaisuudesta tulee karsia pois kaikki sellaiset tekijät, jotka lisäävät haavoittuvassa asemassa elävien ihmisten uhriutumisen riskiä.
Nykylainsäädännön ongelmat ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa tulee kartoittaa. Auttamisen ja suojelun edistämiseksi tarvitaan ihmiskauppaa koskevaa erillislakia. Uhrien oikeudet on määriteltävä selkeästi ja järjestelmän ennakoitavuutta on parannettava. Uhrien auttamisjärjestelmä on erotettava kansainvälistä suojelua hakevien ihmisten vastaanottotoiminnasta.
Syrjintä (etniseen taustaan, kansallisuuteen, sukupuoleen, sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kohdistuva jne.) vaikuttaa usein siihen, että ihminen joutuu turvautumaan riskialttiisiin toimeentulon muotoihin tai liikkumaan maasta toiseen virallisten väylien ulkopuolella. Syrjintä voi entisestään lisätä ihmiskaupan uhrien haavoittuvuutta ja heikentää mahdollisuuksia hankkia toimeentuloa turvallisesti. Uhrien kokema syrjintä voi myös estää pääsyn avun piiriin. Näihin asioihin tulee kiinnittää erityistä huomiota esimerkiksi ulkomaalaislain 148 §:ä ja sen soveltamista arvioitaessa.
Ulkomaalaislaista tulee poistaa 148 §, jonka perusteella kolmansista maista tulevan henkilön maahantulo voidaan estää tai hänet voidaan poistaa maasta, jos hänen epäillään hankkivan tuloja seksuaalipalveluita myymällä. Pykälää on sovellettu tutkimatta ihmiskaupan mahdollisuutta. Näin on tuotettu tilanne, jossa poliisi edustaa kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville ihmisille vaaraa, ei turvaa tai suojelua.
3. Yhteiskunnallista keskustelua tulee käydä mieluummin hyvinvointivaltion tilasta kuin siitä, kuuluvatko prostituutio tai seksityöntekijät pohjoismaisiin yhteiskuntiin. Hyvinvointivaltion sisälle syntyneiden eriarvoistavien rakenteiden tunnistaminen ja epäkohtien korjaaminen on eettisesti kestävä tapa edistää yhdenvertaisuutta ja yhteiskunnallista osallisuutta.
Suomalaisessa peruspalvelujärjestelmässä on useita tekijöitä, jotka lisäävät yksilön riskiä syrjäytyä ja pudota sosiaalisen turvaverkon ulkopuolelle. Esimerkiksi toimeentulotuen ja opintososiaalisten etujen myöntämiseen liittyy reunaehtoja, jotka yksilön on täytettävä pysyäkseen sosiaaliturvan piirissä. Erityisesti yhteiskunnasta irrallaan elävien nuorten toimeentuloturva on kaventunut. Osallisuuden lisäämiseksi palvelujärjestelmän olisi tavoitettava myös ihmiset, joille nykyisen järjestelmän kynnys on eri syistä liian korkea.
Velkaantuminen ja siitä aiheutuvat seuraukset, kuten pelko luottohäiriömerkinnästä, altistavat ihmisiä hankkimaan tuloja seksuaalipalveluita myymällä. Velkaantuminen ja luottotietohäiriöt koskettavat Suomessa satojatuhansia ihmisiä. Turvallisen toimeentulon, siirtolaisuuden ja maassa oleskelun mahdollisuuksia tulee edistää. Tähän voidaan vaikuttaa muuttamalla siirtolaistyövoiman asemaan vaikuttavia sääntelyä ja käytäntöjä. Esimerkiksi työvoiman saatavuusharkintaa jaoleskelulupakäytäntöjä tulee arvioida ja muuttaa niin, että ne eivät aseta ihmisiä alttiiksi ihmiskaupassa uhriutumiselle. Ihmisten mahdollisuudet siirtyä epävirallisilta työmarkkinoilta virallisille työmarkkinoille ja oikeudettomasta tilasta yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi tulee turvata.
Kaikkien ihmisten osallisuutta yhteiskuntaan sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja vaikuttamiseen tulee tukea. Erityisesti on huolehdittava siitä, että ihmiset, joita yhteiskunnallinen keskustelu koskee, tulevat kuulluksi.
Pro-tukipiste ry:n kannanotto on hyväksytty yhdistyksen syyskokouksessa 5.11.2012.
Jaana Kauppinen
toiminnanjohtaja
Pro-tukipiste ry