Hallituksen esitys HE 103/2014 eduskunnalle laiksi rikoslain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi

Ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyy varsin varhaisessa vaiheessa. Tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä, että henkilö olisi vielä joutunut esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Riittävää on, että tekijällä on ollut tarkoitus saattaa hänet tällaisen hyväksikäytön kohteeksi. Jos myös tämä teon tarkoitus toteutuu ja nämä hyväksikäyttöön liittyvät teot täyttävät seksuaalirikoksen tunnusmerkistön, näistä seksuaalirikoksista rangaistaan erikseen.

Pro-tukipisteen lausunto lakivaliokunnalle

Pro-tukipiste pitää hallituksen esityksessä esitettyjä muutoksia ja rajapintojen selkiyttämistä hyvänä ja kannatettavana. Pro-tukipiste keskittyy lausunnossaan seksuaalisen hyväksikäytön tarkoituksessa tapahtuvaan ihmiskauppaan. Puheenvuorossaan Pro-tukipiste lausuu asiasta sillä kokemuksella, joka sille on tullut ihmiskaupan uhrien ja seksuaalipalveluita myyvien ihmisten kanssa työskentelyn myötä. Pro-tukipisteen toiminnassa on työskennelty viimeisen 10 vuoden aikana 45 ihmiskaupan uhrin kanssa, joista 21 on ollut valtiollisen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän piirissä. Pro-tukipisteellä on tehty vuosia sosiaali- ja terveystyötä ihmiskaupan uhrien parissa ja Pro-tukipisteen lakimies on avustanut oikeudellisesti 20 seksuaalisesti hyväksikäytettyä ihmiskaupan uhria rikosoikeudellisissa sekä ulkomaalaisoikeudellisissa prosesseissa sekä lastensuojelukysymyksissä. Pro-tukipiste pyytää puheenvuorossaan lakivaliokuntaa kiinnittämään huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

1. Rikosoikeudellinen vastuu ihmiskauppaan liittyvistä seksuaalirikoksista

Ihmiskaupan tunnusmerkistö täyttyy varsin varhaisessa vaiheessa. Tunnusmerkistön täyttyminen ei edellytä, että henkilö olisi vielä joutunut esimerkiksi seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi. Riittävää on, että tekijällä on ollut tarkoitus saattaa hänet tällaisen hyväksikäytön kohteeksi. Jos myös tämä teon tarkoitus toteutuu ja nämä hyväksikäyttöön liittyvät teot täyttävät seksuaalirikoksen tunnusmerkistön, näistä seksuaalirikoksista rangaistaan erikseen. Nyt annetussa hallituksen esityksessä (HE 103/2014), kuten myös aikaisemmassa asiaa koskeneessa hallituksen esityksessä (HE 34/2004) lainsäätäjän soveltamisohje rangaista erikseen myös seksuaalirikoksista on mainittu hyvin lyhyesti, vain yhdellä lauseella.1

Oikeuskäytännössä tämä lainsäätäjän merkittävä oikeusohje on jäänyt lähes tyystin huomioimatta ja oikeuskäytäntö on sen vuoksi hyvin epäyhtenäinen. Kyseistä kohtaa on sovellettu oikeuskäytännössä ainoastaan yhdessä seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvässä ihmiskauppajutussa, ns. mallitoimistojutussa.2

Kyseisessä jutussa syyttäjä syytti päärikoksen, eli ihmiskaupparikoksen tekijää myös ihmiskaupparikoksen tarkoituksen täyttävistä, RL 20 luvun 4 §:n mukaisista seksuaalirikoksista. Kyseiset syytteet menivät läpi ja tekijä tuomittiin maksamaan uhrille asianmukaiset vahingonkorvaukset myös näiden tekojen osalta. Syyttäjän ja tuomioistuimen linja toteutti ihmiskauppaan liittyvää rikosvastuuta lainsäätäjän soveltamisohjeen mukaisesti. Kyseistä lainsäätäjän antamaa soveltamisohjetta ei ole lain voimassaoloaikana sovellettu missään muussa seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvässä ihmiskauppajutussa.3

Näyttää siis siltä, että oikeuskäytännössä ei ole ymmärretty lainsäätäjän soveltamisohjetta. Syy tähän lienee kahdenlainen. Toisaalta oikeuskäytännössä ei mielletä riittävän hyvin ihmiskaupparikoksen luonnetta seksuaalirikoksena, koska ihmiskaupparikos on rikoslaissa sijoitettu rikoslain 17 lukuun, joka koskee vapauteen kohdistuvia rikoksia. Toisaalta syynä voi olla myös se, että asiaa ei ole riittävän perusteellisesti tuotu esille hallituksen esityksessä, jotta lainsoveltaja voisi sen sisällön ja merkityksen ymmärtää. Näinkin merkittävä asia on kirjattu lainvalmisteluaineistoon vain yhdellä lauseella.4

Pro-tukipiste pitää huomattavana puutteena sitä, että lainsäätäjän antamaa soveltamisohjetta ei ole oikeuskäytännössä noudatettu. Tämän vuoksi Pro-tukipiste esittää, että kyseinen seikka kirjattaisiin perusteellisemmin ja yksityiskohtaisemmin esimerkiksi käytännön esimerkkien muodossa hallituksen esitykseen. Tämä mahdollistaisi myös sen, että oikeuskäytäntö muodostuisi nykyistä yhtenäisemmäksi ja ihmiskaupan uhrien oikeudet toteutuisivat entistä paremmin.

2. Riippuvainen asema ja turvaton tila sekä suppean tulkinnan rajaus lakivaliokunnan mietinnässä 4/2004 vp.

Ihmiskaupassa käytettyjen keinojen, erityisesti riippuvaisen aseman ja turvattoman tilan soveltamista rajoittaa ns. suppean tulkinnan rajaus, jonka lainsäätäjä on antanut aikoinaan hallituksen esityksessä (HE 4/2004 vp s. 94) ja lakivaliokunnan mietinnössä (LaVM 4/2004 vp s. 8). Tämän rajauksen mukaan ihmiskaupan tunnusmerkistön avoimia käsitteitä on syytä tulkita suppeasti. Riippuvaisen aseman ja turvattoman tilan käytöstä voi lainvalmisteluaineiston mukaan olla kyse ainoastaan silloin, kun henkilöllä ei ole muuta todellista ja hyväksyttävää vaihtoehtoa kuin alistua väärinkäyttöön. Toteutuneessa oikeuskäytännössä kyseinen rajaus on heikentänyt huomattavalla tavalla ’riippuvaisen aseman ja turvattoman tilan’ soveltamisalaa, mitä Pro-tukipiste pitää valitettavana asiana. Uudessa hallituksen esityksessä (HE 103/2014) ei ole otettu kantaa siihen, onko kyseinen suppean tulkinnan rajaus vielä lainsäätäjän tahtotila. Pro-tukipiste pyytää, seuraaviin perusteluihin nojaten, että lainsäätäjä yksiselitteisesti ilmaisisi, että tunnusmerkistössä olevia käsitteitä ’riippuvainen asema ja turvaton tila’ ei ole syytä enää tulkita suppeasti. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa ihmiskauppaan syyllistyvät henkilöt käyttävät hyvin hienovaraisia, usein psyykkisiä keinoja saattaakseen uhrit seksuaalisen hyväksikäytön kohteiksi. Tällaisia keinoja ovat esimerkiksi uhrien painostaminen, manipulointi, auktoriteettiaseman väärinkäyttö, erilainen kontrollointi, nöyryyttäminen tai syyllistäminen. Keinojen käytöstä syntynyt vakava alistussuhde ei yleensä ilmene fyysisinä merkkeinä. Tarkasteltaessa Suomessa käsiteltyjä seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviä ihmiskauppatapauksia, silmiinpistävä ja kaikille tapauksille yhtenäinen piirre on se, että uhrit näyttävät olevan tekijöiden määräysvallan alaisia siitä huolimatta, että he elävät näennäisesti normaalin näköistä elämää. He kulkevat muiden ihmisten joukossa, käyttävät julkista liikennettä ja yhteiskunnan palveluita ja asuvat omissa kodeissaan. Vastaajan käyttämät psyykkisen kontrollin keinot tekevät uhrit näköalattomiksi ja estävät tosiasiassa toiminnasta irtaantumisen. Psyykkisten keinojen käyttö vahvistaa uhrissa käsitystä siitä, että hänellä ei ole tosiasiassa muuta mahdollisuutta, kuin alistua hyväksikäyttöön. Arvioidessaan riippuvaisen aseman ja turvattoman tilan täyttymistä oikeuskäytännössä on kuitenkin useasti todettu5, että henkilön eläessä ’näennäisesti vapaana’ toimintavapautta ei ole rajoitettu niin vakavasti ja lainsäätäjän edellyttämällä tavalla, että henkilö olisi ollut tosiasiassa riippuvaisessa asemassa ja turvattomassa tilassa. Lainsoveltaja on perusteluissaan usein viitannut nimenomaan lainsäätäjän asettamaan suppean tulkinnan rajaukseen. Pro-tukipiste katsoo, että ymmärtämättömyys hyväksikäytön dynamiikasta, lähinnä psyykkisten keinojen käytöstä sekä lainsäätäjän asettama suppean tulkinnan rajaus ovat oikeuskäytännössä rajoittaneet huomattavalla tavalla muutenkin vaikeasti sovellettavien riippuvaisen aseman ja turvattoman tilan soveltamisalaa. Pro-tukipiste esittää, että ns. suppean tulkinnan rajaus yksiselitteisesti poistettaisiin ja psyykkisten keinojen käytön merkitystä entisestään korostettaisiin ihmiskaupassa käytettävinä keinoina, joilla uhri saatetaan tekijän määräysvallan alaiseksi.

Helsingissä 2.10.2014

Maija Koskenoja
Lakimies Pro-tukipiste ry

1 HE 34/2004 vp., s. 96. HE 103/2014 vp., identtisesti kirjattuna s. 6, vasen palkki, alin kappale: ’Näin ollen esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä rangaistaan erikseen, jos se täyttää seksuaalirikoksen tunnusmerkistön.’

2 Helsingin hovioikeus R 12/699, 5.7.2013, ei lainvoimainen.

3 Esimerkiksi alaikäisen ihmiskaupan uhrin tapauksessa (Helsingin HO R 12/2045 ja 12/1107) 16-vuotias prostituutioon saatettu tyttö joutui ottamaan kahden kuukauden aikana vastaan 200-300 asiakasta, joista yli puolen kanssa hän oli joutunut olemaan suojaamattomassa sukupuoliyhdynnässä. Toiminnasta aiheutui tytölle vakavia psyykkisiä ja fyysisiä vammoja. Kyseisessä jutussa syyte nostettiin ainoastaan ihmiskaupasta, erillisiä seksuaalirikossyytteitä ei nostettu eikä rikosvastuu seksuaalirikoksista näin ollen toteutunut.

4 HE 103/2014 vp, s.6, vasemman palkin viimeinen lause:’Näin ollen esimerkiksi seksuaalisesta hyväksikäytöstä rangaistaan erikseen, jos se täyttää seksuaalirikoksen tunnusmerkistön.’

5 Esimerkiksi Helsingin HO tuomio nro 2000, 5.7.2013.