Kirja seksityöntekijöiden oikeuksista julkaistiin Amsterdamissa
Hollantilainen Mariska Majoor on yksi Euroopan tunnetuimmista seksityöaktivisteista. Minulla oli ilo tavata Mariska ja hänen tyttärensä, valokuvaaja Robin Haurissa, kun he kiersivät haastattelemassa seksityöntekijöitä ja aktivisteja ympäri maailman tuoretta kirjaansa varten. United under a red umbrella -kirja julkaistiin 17. joulukuuta eli kansainvälisenä seksityöntekijöihin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä. Kävin mieheni Jounin kanssa onnittelemassa Mariskaa ja Robinia Amsterdamin De Wallenissa, punaisten lyhtyjen alueella.
Onneksi hoksasimme hakeutua juhlapaikalle vähän etuajassa. Ehdimme halailla Mariskan ja Robinin ja vilkaista ympärillemme ennen kuin Mata Hari -ravintola täyttyi ääriään myöten ja kirjan kuvituksesta kootun valokuvanäyttelyn kiertäminen muuttui mahdottomaksi. Ja millä ravintola täyttyi? Huikealla määrällä lämpöä, kokemusta ja kollegiaalisuutta. Kaiken ikäisillä seksityöntekijöillä, entisillä seksityöntekijöillä, ystävillä, tukijoilla ja perheenjäsenillä. Joukossa olivat myös Amsterdamin uusi pormestari Femke Halsema sekä europarlamentaarikko Sophie in’t Veld.
Rakastan Suomessakin istua iltaa yhdessä kollegoiden kanssa. Vaikka olemme Jounin kanssa etuoikeutettuja ja voimme työskennellä omilla nimillämme ja kasvoillamme, vertaisuus on meillekin tärkeää. Seksityöntekijöiden kesken jutteleminen rentouttaa ja voimaannuttaa silloinkin, kun aiheet ovat kevyitä. Huolista, epäkohdista ja stigmasta keskusteleminen turvallisessa ja ymmärtävässä seurassa on sitäkin tärkeämpää.
Tästä on kyse myös Mariskan ja Robinin kirjassa. He kuuntelivat meitä yhteensä 13 eri maassa, ja rakensivat tarinoista ja valokuvista kokonaisuuden, joka kertoo seksityön arjesta ja seksityön tekijöiden toiveista ja tarpeista elävästi ja koskettavasti. United under a red umbrella on paitsi kaunis tietokirja, myös vaikuttava ja käyttökelpoinen työkalu seksityöntekijöiden oikeuksien ajamiseen.
Valokuvanäyttely toimii myös irrallaan kirjasta. Osa teoksista on tilannekuvia kaduilta, ravintoloista ja työhuoneista, mutta suurin osa on vahvoja muotokuvia yksittäisistä ihmisistä. Jokaiseen kuvaan kuuluu parin lauseen mittainen kommentti. Kokonaisuus ei osoittele, väitä tai alleviivaa, vaan antaa kuvien kertoa.
Sophie in’t Veld ilmoitti puheessaan, että huolehtii näyttelyn EU-parlamentin tiloihin ja järjestää sen yhteydessä keskustelutilaisuuden. Pormestari Halsema puolestaan sanoi haluavansa ostaa yhden muotokuvista omaan työhuoneeseensa. Minä toivon, että valokuvanäyttely saadaan lainattua myös Suomeen – tai mieluiten kattavalle Pohjoismaiden-kiertueelle.
Kirjaa voi tilata osoitteesta www.pg292.nl